Vaikka asuin Kirkkonummella kaiken kaikkiaan parikymmentä vuotta, oli pohjoisempi Kirkkonummi jäänyt aika vähäiselle tutkimiselle. Keväällä 2020 retkeilimme ensimmäistä kertaa Viinakalliolla Veikkolassa. Kun tutkin reittiä Viinakalliolle, löysin blogikirjoituksia Kauhalan ulkoilualueella sijaitsevista Kakarbergetin kallioista. Paikka tunnetaan kallioiden lisäksi upeasta jokilaaksosta, ja se on etenkin kiipeilijöiden suosiossa. Periaatteessa Viinakalliolta ei olisi ollut pitkä matka kävellä Kauhalan ulkoilualueelle, mutta sillä kertaa emme retkeä tehneet. Paluumatkalla Viinakallion reissulta, ajoimme kuitenkin netistä löytyneiden ohjeiden mukaan tarkistamaan parkkipaikan, josta Kakarbergetiin olisi hyvä suunnistaa. Palasimme takaisin Kauhalaan tänä syksynä.
Kakarbergetiin kannattaa mennä Kirkkonummen Kauhalan kautta. Kartasta löytyy Oitbacka VPK/FBK, joka sijaitsee osoitteessa Lapinkyläntie 734, Oitmäki. Paloaseman kulmalta lähtee Kauhalantie, jota jatketaan niin pitkälle, että tie risteytyy. Risteyksestä käännytään vasemmalle Westerkullantielle ja jatketaan läpi Westerkullan tilan. Hieman tilan rakennusten jälkeen tie kääntyy oikealle alas. Virallisesti tie on Forsgårdintie, mutta todellisuudessa tie ei ole hirveästi kärrypolkua kummempi. Tie voi olla hyvin haastavassa kunnossa, mutta kun rohkenee ylittää pienen sillan ja jatkaa muutaman metrin eteenpäin, löytyy aidattu parkkipaikka tien vasemmalta puolelta. Vinkki: käy myös sillan luona kurkkaamassa, miten Kauhalanjoki virtaa hienossa kalliosolassa.
Me lähdimme kulkemaan Kakarbergetin kallioille parkkipaikan perällä olevaa polkua pitkin. Tätä kautta saavuimme näköalapaikalle, joka oli vasta alkua upeille näkymille. Vaikka päivä oli ollut aurinkoinen, näimme kallion päältä aikamoiset salamat. Alkumatkan kuljimme polkuja pitkin Kakarbergetin päällä ilman kummempaa suunnitelmaa. Jossain vaiheessa polku alkoi laskeutua kalliolta alas kohti Kauhalanjokea. Riippuu retkeilijän seikkailumielestä ja lihaskunnosta, haluaako laskeutua kalliota alas haastavasti vai vähemmän haastavasti. Molempia tuli kokeiltua. Siis huom: laskeutua voi ilman kiipeilyvälineitä kuten me teimme, koska emme ole mitään kalliokiipelijöitä 🙂
Laskeutuminen joen varteen palkitsi monin tavoin. Ympärillä kohosivat upeat kallioseinämät ja Kauhalanjoki virtasi vieressä laaksomaisessa metsässä. Etenimme pohjoiseen kohti Kakarlampea ja jossain vaiheessa siirryimme joen yli. Se oli hyvä valinta, sillä lähempänä lampea joki oli jo niin lähellä kallioseinämiä, että liikkuminen olisi ollut haastavaa. Retken alussa nimittäin alkoi sadekuuro, joka teki kävelemisen syysmetsässä ja kivillä liukkaaksi. Jossain blogissa oli kerrottu, että Kakarlammen luona olisi hyvä eväspaikka, mutta sellaista emme ainakaan lammen etelä/lounaisreunasta löytäneet. Pysähdyimme pienelle tauolle Kakarlammen länsipuolelle laaksomaiseen metsään.
Evästauon jälkeen pohdimme, kiertääkö Kakarlampi pohjoisen kautta takaisin Kakarbergetin kallioille. Karttaa tutkailtuamme tulimme siihen tulokseen, että olisi hyvä kiertää lampi hieman kauempaa pohjoisesta. Kauhalanjoki olisi tullut jossain vaiheessa eteemme uudelleen ja lammen ympäristö vaikutti haastavalta kulkea. Nousimme mäkeä ylös ja yhtäkkiä olimmekin hiekkatien päässä. Kun jatkoimme eteenpäin, huomasimme hyväkuntoisen hiekkatien risteilevän eri suuntiin. Kartasta selvisi, että olimme tulleet Hauklammentien päähän. Oikeastaan kartta näyttää Hauklammentien päättyvän virallisesti Hauklammen rantaan, mutta tie jatkuu myös Kolmihaaransuolle saakka. Tie vaikutti melko uudelta, mutta miksi tie on rakennettu, se ei selvinnyt meille.
Jonkin aikaa hiekkatietä käveltyämme, aloimme kääntyä hieman itään ja siitä taas etelään kohti Kauhalanjokea ja Kakarlammen koilliskulmaa. Metsässä meni mukavasti polkuja, jotka laskeutuivat alaspäin. Melko nopeasti Kakarlammen ja Hauklammen välissä virtaava Kauhalanjoki tuli vastaan. Joki oli siinä kohdassa niin leveä ja syvä, ettei ylittäminen tullut kysymykseen. Lähdimme Kakarlammelle päin ja pian löysimme pienen sillan tapaisen ylityspaikan. Paluumatka autolle alkoi ensin kiipeämällä kallioiden päälle ja siitä kohti kartoissakin näkyvää leveää polkua ja Forsgårdintietä. Retken Kakarbergetille voi tehdä myös päinvastaisessa järjestyksessä kuin me teimme.
Useissa blogeissa neuvotaan menemään Kakarbergetille pohjoisen kautta 110-tietä eli (Vanhaa) Turuntietä ja kääntymään Kolmperän läheltä Laitamaantielle. Kevään Viinakallion reissulla tapasimme kaksi naista, jotka olivat hyvin hämmentyneitä, kun paikalliset olivat sanoneet, ettei sitä kautta pääse Kauhalan ulkoilualueelle. Siksi me emme edes yrittäneet pohjoisesta päin.
Menimme jokin aika sitten tarkistamaan, voisiko Turuntieltä kuitenkin päästä helpommin Kakarlammelle ja siitä Kakarbergetille esimerkiksi Hauklammentien kautta. Valitettavasti Hauklammentiellä oli ajokielto muille paitsi asukkaille. Jos kuitenkin intoa riittää, voi auton jättää Veikkolan loka-aseman lähelle ja kävellä Turuntietä etelään ja kääntyä Hauklammentielle. Toinen vaihtoehto on kävellä loka-aseman kohdalta lähtevää tietä kohti Viinakalliota ja kävellä sitä kautta Kakarlammelle ja Kakarbergetile. Mutta se on sitten toinen tarina.
Ps. En tiedä mistä Kauhalan ulkoilualue on saanut nimensä. Itse miellän ulkoilualueen sen tyyppiseksi opastetuksi alueeksi kuin esimerkiksi Porkkalassa tai Sipoonkorvessa olevat retkeilyalueet ovat. Kauhalan ulkoilualue on hyvin omatoiminen kohde, joten jonkinlainen kartta on hyvä olla mukana. Me pärjäsimme puhelimen kartoilla mainiosti.
Vastaa